Maanviljely 2

Aloin kirjoittamaan maan uudelleenmineralisoinnista kivijauheen ja meriveden avulla. Teksti päätyi ottamaan muotonsa tällaisena hieman yleisempänä selvityksenä, erinäisistä asioista:


 

Elävän maaperän tärkeydestä:

Luonnolla on olemassa oma terve kiertokulkunsa jonka avulla ajan myötä maa-aines täydellistyy elämää ylläpitämään. 

Maanviljelyn kannalta olennaisin alkulähtökohta on että maaperä on elossa ja kykenee toimimaan kasvun pohjana kasvillisuudelle ja muulle eliöstölle niin että se (elämä) kykenee kehittymään parhaaseen mahdolliseen geneettiseen potentiaaliinsa. Tällaisia kasveja olemme suht harvoin nähneet missään tuotannossa, koska olosuhteet ovat harvoin täydelliset. 

Joka tapauksessa, kun tunnemme olennaisia asioita luonnon äärettömästä mysteeristä, pystymme tuottamaan mahdollisimman täydelliset olosuhteet kasvien kasvua ja paikallisen biosysteemin kehitystä edistämään. 

Ottaen huomioon että suurin osa maailman maanviljelystä toteutuu auringon, sateiden ja paikallisen maaperän laadun ehdoilla, voimme luoda vain yleisiä ohjeita kasvun edistämiseen.

Hyvin laajalle levinnyt huomio kasvien ravinteiden kannalta on että

 "feed the soil, not the plants". eli 

Kun ruokit maaperää oikein, kasvit saavat ravinteita aina optimimäärän ilman stressiä ja kykenevät näin ollen kasvamaan parhaaseen geneettiseen potentiaaliinsa.

Tämä vaatii nykyaikaisen maanviljelyn ravinnepolitiikan katsantokannan  muutosta koska lannoittaminen ja maanparannus on alettu nähdä ennenkaikkea juuri kasvien käyttämien, kemiallisilla nimillään tunnettujen alkuaineiden syöttämisenä kasveille. Tämä kemiallinen käytäntö jolla - useimmiten vieläpä epäorgaanisessa väliaineessa, vesiviljelyllä - ruokamme tavallaan pakkosyöttämällä tuotetaan, tuottaa suhteellisen ravintoköyhää ruokaa. Kyseinen viljelytapa ei ole kestävällä pohjalla, koska se ei ylläpitäisi itseään hetkeäkään ilman ulkoista ravinteidenlähdettä. Kun taas maaperän biologia on kunnossa, se toimii aina myös valtavana varastona alkuaineille joita maaperän ja kasvien biologia käyttää - ja mikä myös erittäin olennaista tiedostaa; maaperän ja kasvien biologia myöskin muuntaa eri alkuaineita toisiksi omien tapojen ja tarpeidensa mukaan. Kasvualustan mikro-organismit ja rihmastot ym. voidaan kyllä ottaa huomioon myös vesiviljelymenetelmiä käytettäessä,  tällaiset menetelmät tunnetaan esim bioponisena viljelynä (bioponic) ja aquaponics-menetelmänä jossa tuotetaan samassa järjestelmässä yhtäaikaa kasvien tuotannon ohella kaloja/rapuja/simpukoita. Noissa kasvualustana olevan veden biologia on tietysti aivan eri luokkaa kuin kemiallisten lannotteiden liuoksella tavanomaiseen tapaan "vesiviljeltäessä".

Joitain vuosia olen kohunnut innoissani ilmaisesta energiasta, vapaaenergiateknologioista ym. Nyttemmin on selvemmäksi muodostunut ymmärrys siitä mikä alunalkaenkin on ollut selvintä: Kun asiat tehdään oikealla tavalla, käytetään keinoja joita luonto tarjoaa ja joita sen omasta toiminnasta voidaan oppia ja kun asetetaan olosuhteet pitkälle kehittyneen elämänenergian luonnollisen virtauksen muodon ja luonnon käytäntöjen mukaiseksi, vapautuu siinä jotain luovaa voimaa - tämä ilmentyy maan viljelyssä mm.niin että kasvit&sienet&mikrobit yhdessä mineraalien ja veden aineiden ja varauksien kanssa kykenevät muuntamaan aineita atomitasolla toisiksi.  Luonnossa ihmeet ovat mahdollisia kaiken aikaa. Alkemiaksi mielletyt reaktiot ja asiat ovat joka hetki toteutuvaa käytäntöä, kunhan havainnointi vain säädetään kohdilleen.

Tätä ei ole aina uskottu, mutta tuo kasvien ym. toteuttama "transmutation of elements" lienee nykyisin "tieteellisesti hyväksyttyä" faktaa, vaikkakin kovin laajalti levinnyttä ei ehkä tuon fysiikan/kemian ymmärtäminen vielä ole ja voi hyvin olla että opettajat kouluissa ja opistoissa edelleen väittäisivät vastaan ja uskoisivat mahdottomaksi.

Asia olisi varmasti toisin, ellei maanviljelyyn liittyvän tieteen tutkimusta ja tuotannollisia menetelmiä olisi jo vuosikymmenten ajan, tarkoitushakuisesti kontrolloitu bisnesintressien ja korruption toimesta. Asiaan liittyy tietysti myös valtavan paljon tietämättömyydestä johtuvaa viatonta uskoa lannotteiden ja muiden maatalouskemikaalien välittömään hyötyyn, josta ei voi syyttää varsinaisesti ketään, voidaan vain todeta vahingon jo maailman köyhtyneille maaperille jo tapahtuneen ja ottaa asiasta opiksi.

 

Maan (uudelleen)mineralisointi ja elävöittäminen - eli mitä tehdä köyhtyneelle maaperälle?

Eroosio (mineraalien ja ravinteiden valuminen muualle, humuksen vähentyminen) on maailmassamme valtava ongelma. Eroosion ongelman ilmiselvyyttä on paikattu sillä että (petro)kemianteollisuus on vuosikymmenten ajan tuottanut kemiallisia lannotteita maatalouden käyttöön ja alkuperäiset maanparannusmenetelmät on suurelta osin unohdettu. Maanviljely on menetelmiensä osalta kokenut valtavaa köyhtymistä viime vuosikymmeninä.

Myöskin viljelijöiden käsitys viljelyn kestäviä tapoja koskien on kokenut valtavaa köyhtymistä, tosin useissa paikoissa ympäri maailmaa, kaskiviljelystä (slash&burn) suoraan kemianteollisuuden tuotteiden käyttäjäksi siirtyneiden viljelijöiden kohdalla käsitystä kestävistä viljelymenetelmistä ei ole koskaan vielä oikeasti kehittynytkään.

Joka tapauksessa, todella suuri osa maailman pelloista on tällä hetkellä tilassa jossa sadot jäisivät jo ensimmäisellä kasvukaudella hyvin pieniksi jos kemiallisten lannotteiden käyttö lopetettaisiin. Asia huutaa siis muutosta, koska öljy/kaasu-teollisuuden valmisteiden käyttö ihmisravinnon tuottamiseksi ei yksinkertaisesti kannata, se on tuhoisaa koko luonnolle ja pyörii vain siksi että korruptio on rehottanut valloillaan jo todella kauan.

Hyödyllisiä asioita köyhtyneen maaperän uudelleenmineralisointiin:

-Komposti (->biomassaa, humusta, mikro-organismeja, paramagneettisia mineraaleja maaperää rikastamaan)

-Kivijauhe (rock dust, linkit esim. 1 ja 2)

-Merivedestä saatavat mineraalit (esim. sea energy agriculture)

 

-Kuparoitujen tai pronssisten työvälineiden käyttäminen (aurat, äekset, kuokat, lapiot ym.) 

Lisäksi köyhtyneen maaperän uudelleenelävöittyminen, sitä tukevan mineralisoinnin lisäksi voi myös vaatia varsinaisten myrkkyjen (esim. glyfosfaatin ja muiden vastaavien jämät ja yhdisteet) "pesua pois". Tässä asiassa luonnon voimaa ei pidä aliarvioida. Luonto löytää keinonsa, kuten aina. Esim hiili (biochar) maaperässä sitoo itseensä myrkkyjä niin etteivät ne ole kasvien ulottuvilla eivätkä myöskään valu ympäristön vesistöihin.  Tähän asiaan on kuitenkin myös olemassa ainakin Biowash Soil Amendment-aine, josta itsellä ei toistaiseksi ole vielä kokemusta mutta Biowashia muuten käyttäneenä uskon myös tuon amendementin tehoon täysin.  Lisäksi tietysti hyödyllisten sienirihmastojen ymppääminen yhdessä mikrobirikkaan biomassan kanssa saastuneeseenkin peltoon ennen pitkää saa pellon terveyden kääntymään hyvän puolelle... Kun maata rakentaa terveellisillä aineksilla, se paranee - tai oikeammin sanottuna - Parantaa itse itsensä.

Meidän pitäisi aina pyrkiä palauttamaan maahan niin paljon kuin mahdollista kaikesta mitä maaperästä otamme, ja edesauttaa tietysti myös sitä että kasvit pystyvät parhaansa mukaan toteuttaa luonnollista toimintaansa jolla ne ottavat ravintoa ja energiaa myös ilmasta, auringosta ja vedestä. Näin toimiessa viljeltävän maa-alan terveys ja kunto vain kehittyy paremmaksi ja paremmaksi, ja se että maaperät ympäri maailmaa ovat ihmisen toiminnan seurauksena köyhtyneet - jää asiana kokonaan historiaan.

 

Miten saada luonnollisessa tilassaan oleva maa-ala tuottamaan parhaita mahdollisia satoja?

En ala metsästä pelloksi raivausta tässä läpikäymään, enkä ole ekspertti senkään suhteen mikä olisi parasta täynnä monivuotisia "rikkaruohoja" jo vuosia kasvaneen vanhan pellon uudelleen viljelykäyttöön ottoon, mutta voisin kuvitella jälkimmäisessä tilanteessa hyviä toimintavaihtoehtoja olevan:

- Jonkinmoisten "no-till" kasvupetien rakentamisen, kaikesta saatavilla olevasta biomassasta (rikkaruohojen biomassan kerääminen, kompostointi ja hyödyntäminen).

- Rikkaruohojen biomassan kerääminen ja kompostointi -> maan muokkaus pronssista/kuparoitua auraa ja maanmuokkausvälineitä käyttämällä ja kompostin levitys

 Kummassakin tapauksessa hyödyllistä lienisi levittää kasvupenkkeihin ja kasvien väleihin kasvukauden aikana mahdollisimman hyvät määrät katetta jolla ruokitaan maan otuksia ja edesautetaan oikeiden kosteus/ilmavuus-olosuhteiden kehittymistä eli rakennetaan humusta.

Vaikka viljelyä aloitettaessa pelto olisikin saanut olla ihmiseltä rauhassa vaikka vuosisatoja, ja maaperän biologian luulisi olevan varsin luonnollisen terveessä kunnossa, voidaan tietysti joka tapauksessa hyödyntää jatkuvasti kompostia, luonnollisia lannotteita, EM(Effective Micro-organisms)-liuosta tai viljeltyjä paikallisia hyötymikrobeja (eli Indigenous Micro-Organisms) ja niillä tuotettuja kasvinsuojeluaineita, mykoritsa-ymppejä symbioosikehitystä edistämään, humus- ja foolihappojen maaperää elävöittävää voimaa, puuntuhkaa, Biowashia, kompostiteetä, merisuolaliuoksen mineraaleja, kaikki mineraalit sisältäviä kivijauheita, vaikka paramagnettisia kiviantenneja ja elektroculture-menetelmiäkin,  - ynnä muita vastaavia juttuja joilla on valtavan hyvä ja elävöittävä vaikutus kasvien kasvuun ja maaperän biologian toimintaan. Lisäksi viljelytöiden oikea ajoitus kuun vaiheen ja sijainnin mukaan kannattaa. 

Myöskään kasteluveden laadun merkitystä ei voida väheksyä. Esimerkiksi pyörteessä ja magneettikentällä strukturoidun veden käytöllä on todistettavasti suuri hyödyllinen vaikutus kasvien kasvuun ja maaperän kuntoon.

Lisäksi juttu minkä Schaubergerin maanviljelyyn liittyvistä temperature-gradient-asioista yksinkertaisuudessaan ymmärsin;

-Jos vesi on kylmempää kuin maaperä johon se sataa tai johon sitä kasteltaessa laitetaan, vesi virtaa maaperän uria pitkin ja sen imeytyminen on minimaalista. Tilanne on tällainen esim useilla monokulttuuripelloilla ja viljelyksillä jossa rikkakasvillisuutta tai katetta ei ole ja jossa kuuma aurinko pääsee paahtamaan maaperän kuumemmaksi kuin sade-/kasteluveden lämpötila on.  

=> Hyvä tilanne Schaubergerin mukaan on kun maaperä on viileämpi kuin taivaalta satava vesi-> tällöin vesi imeytyy hyvin eikä huuhdo humusta mennessään.

 

Näkökanta;

Luonto, muttei luonnosta opittujen hyvien juttujen hyödyntämistä

=> Kasvu riippuu ympäristön tekijöistä, geneettinen potentiaali viljelykasveilla rajoittunut.

mutta

Luonto + ihmisen hoksaamat hyvät lisät

=> kasvu riippuu edelleen tekijöistä, mutta saa tukea ja kasvuvoimaa kaikista käytetyistä hyvistä jutuista ja on siten kestävämpi olosuhteiden tuomaa stressiä kohtaan ja kykenee saavuttamaan parhaan kasvupotentiaalinsa helpommin.

Aavikotkaan eivät helpolla metsity uudestaan, mutta ihmisten toimiessa tarkoituksenmukaisesti, luontoa auttaen, aavikoidenkin uudelleenvihertyminen on vain työstä kiinni. Keinot ovat kyllä olemassa, kunhan tahtoa löytyy.