Maan viljely. Tämä terminäkin tarkoittaa jotain hyvin määrättyä. Maan viljavuuden parantaminen, niin yksittäisen maaperän, vaikka purkissa olevan, kuin isommankin alueen elinvoimaisuuden kuten ruokaa tai muuta hyödyllistä tuottavan ominaisuuden lisääminen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on itse asian idea.
Tälle sivulle ja aihealueen alle on koottu eri osa-alueilta olennaista tietoa kasvien kasvattamisesta ja maan viljelystä yleensä.

Perustietoa, luonnon mekanismeja ja yksittäisiä asioita joiden tiedostaminen muodostaa kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä, miten ja miksi kasvi kasvaa tietyllä tavalla, ja kuinka käyttää kaikkea tietoa hyödyksi.

Pidin 9.5.2022 striimin, jossa kävin läpi paljon erilaisia viljelymeininkeihin liittyviä asioita. Voit katsoa videon täältä: https://youtu.be/TEKewUHwVuI

Olennainen asia ihmisen elon kannalta tietysti on olla omavarainen, ellei yksilötasolla, niin yhteisönä ainakin. Ruoan viljely on ensiarvoisen tärkeää yksilön ja yhteisön elämässä. Nykyaikaisessa maailmassa olemme melko paljolti vieraantuneet oman ruokamme alkuperästä. Vanha japanilainen sanonta “Shindo-fuji.” – “Keho ja Maa eivät ole kaksi.” ( Body and Earth are not Two ), ilmoittaa tärkeää perusasiaa, joka liittyy niin ihmisen kuin maankin terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä yhteisöllisyys ja symbioosit lisäävät todellista itsenäisyyttä ja omavaraisuutta.

Ennen vanhaan ihmisen tehtävä oli suurelti kunnioittaa Maata ja tietää luonnon sykleistä ja ajoituksista. Tiettyjen kasvilajien yhteiselon vaikeudesta tai harmoniasta, maaperän parantamisesta ja yleensäkin eri kasvilajien ominaisuuksista ja kaikista käyttötarkoituksista.

Maaperän viljavuus

Periaate: Maa on ravinteikasta ja viljavaa, kun siinä on sopivasti ilmavuutta, runsaasti humusta eli biologisessa hajoamisprosessissa eri asteilla olevaa orgaanista massaa sekä oikeassa suhteessa luonnon mineraaleja. Se on parhaimmillaan mahdollisimman monipuolinen ja täynnä äärettömissä luvuissa määriteltäviä pien-organismeja ja bakteerien toimintaa. Osa Elävää Maata.

Maan ja Taivaan välinen energianvaihto

On jokaisen kasvin loputon ja ikuinen elämänvoiman lähde. Kuten energian perusperiaatteet osiossa todetaan, on havaittavissa että kaikella on polariteetti, tietynlainen kaksijakoisuus. Voidaan sanoa noin,
tai voidaan sanoa, että tämä tietty kaksijakoisuus ilmentyy kaikessa todellisuudessamme ja jokaisen asian puolikkaassa, kuten myöskin isommissa kokonaisuuksissa. Kasvien kasvuun ja moneen muuhun asiaan
liittyvä olennainen fakta on, että Taivaalla eli ilmakehällä on oma energeettinen, positiivinen varauksensa, ja Maalla, maaperällä, on oma negatiivinen varauksensa, suhteessa ilmakehään. 

Tiedämme, että eri merkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, ja että eri polariteetti- ja potentiaalierojen välillä vallitsee tietynlainen varaus kaiken aikaa. Esimerkiksi maaperän ja ilmakehän välinen varaus on riippuvainen siitä kuinka korkealle ilmakehään ylletään, eli mitä korkeammalle mennään, sitä suurempi ero on, kuin myös syntynyt varaus.

Kasvit käyttävät tätä varausta kasvaakseen. Eivät siksi, että kohoaisivat kaikki kuin antennit ylös kohti taivasta, vaan sillä tavalla, että siihen kohtaan jossa kasvi kasvaa, syntyy elämänvoimasta spiraali. Pyörre joka virrattaa energiaa näiden kahden polariteetin välillä, ja muodostaa välittäjänsä kautta elävän suhteen ympäristöönsä. Tämä energia, jota kaikki virtaa, on Tietoisuutta ja yhtä aikaa mitattavissakin olevaa tieteellisin menetelmin havaittavaa jotain.

Maan pintakerroksesta

Maan pintakerros on eriste, jonka kasvi läpäisee. Maaperän ylin kerros, ei välttämättä koko humus, vaan todellakin varsinainen rajapinta, toimii Maan negatiivisen varauksen ja ilmakehän positiivisen varauksen välillä eristeenä. Kasville on ominaista kasvaa sitä paremmin, mitä voimakkaampi pyörre kasvin elämänvoimasta kehittyneenä on. Jos eriste on hyvä, virtaus yksittäisen kasvin kohdalla on voimakas. Jos eristekerros
on heikko ja hajalla, energia “vuotaa” mistä sattuu ja kasville jää vain heikko virtaus omalle kohdalleen. 

Elävä, hyvässä kunnossa oleva metsä on varsinainen matriisi virtaavaa energiaa,  ja siksi kaupunkielämään uupuneelle ihmiselle tekee erittäin hyvää mennä kävelylle luontoon. Latautumaan elämänvoimasta josta ei todellisuudessa tarvitsisi olla ikinä puutetta.

Tästä päästäänkin siihen, että mikä on syynä sille, että ihminen väsyy kaupungissa, ja miksi maaperä köyhtyy köyhtymistään monokulttuuripellolla jota viljellään vuodesta toiseen modernein luonnosta vieraantunein
viljelymenetelmin rahan ja köyhyydestä selviytymisen vuoksi. Maan pintakerros-eriste voi nimittäin yksinkertaisesti mennä rikki. 

Asian voi nähdä niin, että kaikkialla Maan päällä on levittäytyneenä joka paikassa omalla tavallaan energiaverkosto, tietynlainen geometria. On erilaisia menetelmiä joilla pintakerroksen eristekykyä voidaan parantaa ja on tiettyjä asioita mitkä kyseistä eristekerrosta rikkoo.

Ei liene kenellekään vaikea hahmottaa, että esim. kun puut kaadetaan, humus revitään, kalliot räjäytetään sekä murskataan soraksi ja levitetään paikanpäälle minkä päälle vedetään lopulta öljysora, kyseinen Maan energiaverkko tuolta kohtaa ei jää aivan alkuperäiseen kuntoonsa. Energiaverkosto, tai energia itsessään, on toki olemassa suht rajattoman spektrin omaavassa olomuodossaan kaikkialla, ja ihmisten rakennuksista huolimatta Maalla on oma verkostonsa joka pitää muotonsa ja geometriansa melko hyvin, mutta mitä
lähemmäs elämän fyysistä ilmentymää tullaan, sitä olemmaisemaksi käy mikrobien, veden ja ravinteiden ynnä muiden olemus maaperässä ja se missä kunnossa itse energiaverkosto konkreettisemmilla tasoilla on.

Sulje valikko