Maan viljely. Tämä terminäkin tarkoittaa jotain hyvin määrättyä. Maan viljavuuden parantaminen, niin yksittäisen maaperän, vaikka purkissa olevan, kuin isommankin alueen elinvoimaisuuden kuten ruokaa tai muuta hyödyllistä tuottavan ominaisuuden lisääminen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on itse asian idea.
Tälle sivulle ja aihealueen alle on koottu eri osa-alueilta olennaista tietoa kasvien kasvattamisesta ja maan viljelystä yleensä.
Perustietoa, luonnon mekanismeja ja yksittäisiä asioita joiden tiedostaminen muodostaa kokonaisvaltaisemman käsityksen siitä, miten ja miksi kasvi kasvaa tietyllä tavalla, ja kuinka käyttää kaikkea tietoa hyödyksi.
Pidin 9.5.2022 striimin, jossa kävin läpi paljon erilaisia viljelymeininkeihin liittyviä asioita. Voit katsoa videon täältä: https://youtu.be/TEKewUHwVuI
Olennainen asia ihmisen elon kannalta tietysti on olla omavarainen, ellei yksilötasolla, niin yhteisönä ainakin. Ruoan viljely on ensiarvoisen tärkeää yksilön ja yhteisön elämässä. Nykyaikaisessa maailmassa olemme melko paljolti vieraantuneet oman ruokamme alkuperästä. Vanha japanilainen sanonta “Shindo-fuji.” – “Keho ja Maa eivät ole kaksi.” ( Body and Earth are not Two ), ilmoittaa tärkeää perusasiaa, joka liittyy niin ihmisen kuin maankin terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä yhteisöllisyys ja symbioosit lisäävät todellista itsenäisyyttä ja omavaraisuutta.
Ennen vanhaan ihmisen tehtävä oli suurelti kunnioittaa Maata ja tietää luonnon sykleistä ja ajoituksista. Tiettyjen kasvilajien yhteiselon vaikeudesta tai harmoniasta, maaperän parantamisesta ja yleensäkin eri kasvilajien ominaisuuksista ja kaikista käyttötarkoituksista.
Maaperän viljavuus
Periaate: Maa on ravinteikasta ja viljavaa, kun siinä on sopivasti ilmavuutta, runsaasti humusta eli biologisessa hajoamisprosessissa eri asteilla olevaa orgaanista massaa sekä oikeassa suhteessa luonnon mineraaleja. Se on parhaimmillaan mahdollisimman monipuolinen ja täynnä äärettömissä luvuissa määriteltäviä pien-organismeja ja bakteerien toimintaa. Osa Elävää Maata.
Maan ja Taivaan välinen energianvaihto
On jokaisen kasvin loputon ja ikuinen elämänvoiman lähde. Kuten
energian perusperiaatteet osiossa todetaan, on havaittavissa että
kaikella on polariteetti, tietynlainen kaksijakoisuus. Voidaan sanoa
noin,
tai voidaan sanoa, että tämä tietty kaksijakoisuus ilmentyy
kaikessa todellisuudessamme ja jokaisen asian puolikkaassa, kuten
myöskin isommissa kokonaisuuksissa. Kasvien kasvuun ja moneen muuhun
asiaan
liittyvä olennainen fakta on, että Taivaalla eli ilmakehällä
on oma energeettinen, positiivinen varauksensa, ja Maalla, maaperällä,
on oma negatiivinen varauksensa, suhteessa ilmakehään.
Tiedämme,
että eri merkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, ja että eri
polariteetti- ja potentiaalierojen välillä vallitsee tietynlainen varaus
kaiken aikaa. Esimerkiksi maaperän ja ilmakehän välinen varaus on
riippuvainen siitä kuinka korkealle ilmakehään ylletään, eli mitä
korkeammalle mennään, sitä suurempi ero on, kuin myös syntynyt varaus.
Kasvit
käyttävät tätä varausta kasvaakseen. Eivät siksi, että kohoaisivat
kaikki kuin antennit ylös kohti taivasta, vaan sillä tavalla, että
siihen kohtaan jossa kasvi kasvaa, syntyy elämänvoimasta spiraali.
Pyörre joka virrattaa energiaa näiden kahden polariteetin välillä, ja
muodostaa välittäjänsä kautta elävän suhteen ympäristöönsä. Tämä
energia, jota kaikki virtaa, on Tietoisuutta ja yhtä aikaa
mitattavissakin olevaa tieteellisin menetelmin havaittavaa jotain.
Maan pintakerroksesta
Maan pintakerros on eriste, jonka kasvi läpäisee. Maaperän ylin
kerros, ei välttämättä koko humus, vaan todellakin varsinainen
rajapinta, toimii Maan negatiivisen varauksen ja ilmakehän positiivisen
varauksen välillä eristeenä. Kasville on ominaista kasvaa sitä paremmin,
mitä voimakkaampi pyörre kasvin elämänvoimasta kehittyneenä on. Jos
eriste on hyvä, virtaus yksittäisen kasvin kohdalla on voimakas. Jos
eristekerros
on heikko ja hajalla, energia “vuotaa” mistä sattuu ja kasville jää vain heikko virtaus omalle kohdalleen.
Elävä,
hyvässä kunnossa oleva metsä on varsinainen matriisi virtaavaa
energiaa, ja siksi kaupunkielämään uupuneelle ihmiselle tekee erittäin
hyvää mennä kävelylle luontoon. Latautumaan elämänvoimasta josta ei
todellisuudessa tarvitsisi olla ikinä puutetta.
Tästä päästäänkin
siihen, että mikä on syynä sille, että ihminen väsyy kaupungissa, ja
miksi maaperä köyhtyy köyhtymistään monokulttuuripellolla jota
viljellään vuodesta toiseen modernein luonnosta vieraantunein
viljelymenetelmin
rahan ja köyhyydestä selviytymisen vuoksi. Maan pintakerros-eriste voi
nimittäin yksinkertaisesti mennä rikki.
Asian voi nähdä niin,
että kaikkialla Maan päällä on levittäytyneenä joka paikassa omalla
tavallaan energiaverkosto, tietynlainen geometria. On erilaisia
menetelmiä joilla pintakerroksen eristekykyä voidaan parantaa ja on
tiettyjä asioita mitkä kyseistä eristekerrosta rikkoo.
Ei liene
kenellekään vaikea hahmottaa, että esim. kun puut kaadetaan, humus
revitään, kalliot räjäytetään sekä murskataan soraksi ja levitetään
paikanpäälle minkä päälle vedetään lopulta öljysora, kyseinen Maan
energiaverkko tuolta kohtaa ei jää aivan alkuperäiseen kuntoonsa.
Energiaverkosto, tai energia itsessään, on toki olemassa suht rajattoman
spektrin omaavassa olomuodossaan kaikkialla, ja ihmisten rakennuksista
huolimatta Maalla on oma verkostonsa joka pitää muotonsa ja geometriansa
melko hyvin, mutta mitä
lähemmäs elämän fyysistä ilmentymää tullaan,
sitä olemmaisemaksi käy mikrobien, veden ja ravinteiden ynnä muiden
olemus maaperässä ja se missä kunnossa itse energiaverkosto
konkreettisemmilla tasoilla on.
